Lahnuksen kylä

Lahnuksen (aikoinaan Lanoxby) kylässä oli vuonna 1540 viisi taloa. Taloja oli 1700-luvulle tultaessa kolme. Musters (toisinaan Mesters), Hars ja Storgård. Kylän autioituneet talot oli liitetty em. kolmeen tilaan. Isojako suoritettiin kylän mailla 1783.

Mustersin tila oli olemassa 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa se oli amiraliteettitalona. Vuonna 1646 se ruodutettiin Uudenmaan ratsuväkirykmentille. Vuonna 1695 siitä tuli Rödskogin Nybyn ratsutilan aputila. Isojaon jälkeen tilan pinta-ala oli 240 ha, josta viljeltyä 32 ha. Mustersin tila liitettiin Lahnuksen kylän Storgårdiin 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1905 siihen kuului kaksi torppaa. Tilan viimeinen rekisterinumero on 1:56.

Harsin tilan historia tunnetaan 1600-luvulta. Tila oli 1600-luvun alussa amiraliteettitalo. Vuonna 1695 se määrättiin Lahnuksen Storgårdin ratsutilan aputilaksi. Isojaon jälkeen tilan pinta-ala oli 253 ha. Vuonna 1905 tilaan kuului kaksi torppaa. Tämän vuosisadan alussa tila oli Juslinin suvun omistuksessa. Vuonna 1917 tila siirtyi suvulta silloisen Lahnuksen Storgårdin omistajalle. Näin Lahnuksen kylän maat keskittyivät yksiin käsiin.

Vuonna 1920 E. Juslin osti osan Harsin maista ja tilan rakennukset. Nykyisin Harsin tilan omistaa Espoon kaupunki. (vuonna 1984) Storgårdin (Lahnus gård, Lahnuksen kartano) tila oli olemassa jo 1500-luvulla. Jakob Tomasin poika laajensi sukutaloaan 1600-luvun alussa niin, että siitä tuli pitäjän mahtavimpia. Vuonna 1625 tilasta tuli ratsutila ja se pysyi sellaisena 1800-luvulle saakka. Vuonna 1913 Storgårdin pinta-ala oli 742 ha. Tila on kokenut tällä vuosisadalla suuria muutoksia. Omistajat vaihtuivat usein, etenkin vuonna 1917, jolloin haastateltavien mukaan vallitsi ”talonhuijauksen” aikakausi. Monissa haastat-teluissa mainitaan , että kapinavuonna talot vaihtoivat omistajaa korttipelissä. Tämän vuosi-sadan alussa Lahnuksen kartanon omistivat mm. Forselles, Tawaststjerna, de la Capelles, Avellan, Ahlström, Aminoff, Valkonen ja Idänpää-Reijula-Strömberg. Kartanon omistajista värikkäin persoonallisuus oli Karl (toisinaan Carl) Avellan.. Kaikki omistajat eivät edes asuneet Storgårdin tilalla. Storgårdin osti vuonna 1919 yhdistys Aktiebolaget Svenska Småbruk och Egna Hem. Tila käsitti tuolloin 1274 ha. Yhdistyksen tarkoituksena oli asutus- ja viljelytilojen hankkiminen ruotsinkielisille tilattomille. Kartanon maista muodostettiin kaikkiaan 31 tilaa., joiden viljelymaan suuruus vaihteli 6-15 ha:n välillä ja joiden metsämaan suuruus oli enintään 45 ha. Tilojen myyntiä jatkettiin vuoteen 1928 saakka. Näin Lahnuksen kylän maat jaettiin taas useampien omistajien käsiin. Vuonna 1905 tilaan kuului kuusi torppaa, jotka esimerkkinä mainittakoon Johan Olinin torppa, Langela, Grönkulla, Eriksberg , Ånäs ja Savikko.

Lahnuksen kartanon päärakennus paloi vuonna 1910. K. Avellan aloitti ja B. Ahlström saattoi loppuun sen päärakennuksen rakennuttamisen, joka purettiin kaupungin toimesta vuonna 1973.

Luukin kylä

Kylä mainitaan vuoden 1540 maakirjoissa kolmen talon kylänä ja nimeltä Smedsby. Myöhemmin 1500-luvulla kylästä alettiin käyttää nimeä Sötby (Söttby). Vuoteen 1603 mennessä talojen lukumäärä oli laskenut kahteen ja niiden isännät alkoivat suorittaa ratsupalvelusta. Tiloista toisen omisti tuolloin mies nimeltään Luukas Sigfridinpoika, jonka mukaan kylää alettiin nimittää Luukkaaksi.

Vuonna 1635 kylän kaksi tilaa yhdistettiin yhdeksi tilaksi, joka edelleen oli ratsutila. Isojako suoritettiin Luukin kylässä vuonna 1780. Tilan pinta-ala oli toimituksen jälkeen 1048 ha, josta viljeltyä 61 ha. Vuosina 1780 – 1906 tila oli jaettu kahteen osaan. Vuonna 1905 tilaan kuului 10 torppaa. Koska jokaisella torpalla oli oma nimi, mainittakoon ne tässä yhteydessä nimeltä. Torpat olivat Råbacka, Klockars, Jussila, Piparkulla, Nissbacka, Mustasilta, Lakisto, Majalampi, Nybacka ja Bergbacka.

Luukin kartanon maat yhdistyivät vuonna 1906., jolloin tilan omistajaksi tuli K. Avellan. Tilan pinta-ala oli vuonna 1915 1292 ha.. Tämän jälkeen Avellan jakoi tilan kahteen osaan. Luukkiin ja Sjögårdiin. Edellisen (Luuk) pinta-ala oli 587 ha., josta viljeltyä oli 5 ha ja jälkimmäisen (Sjögård) pinta-ala 706 ha, josta viljeltyä 63 ha. Avellan myi Sjögårdin K. Koskiselle. Sen jälkeen tilan omisti B. Ahlström, J. Kallio, Pohjoismaiden Yhdyspankki sekä 1920-luvulta alkaen Talaksen ja Pätiälän suvut. Vuosina 1959-61 Pätiälän suku myi Sjögårdin Helsingin kaupungille ulkoilualueeksi. Tilan päärakennus uusittiin vuosina 1925-27 arkkitehti Gunnar Steniuksen piirustusten mukaan. Kerro-taan, että rakennuksessa käytetyistä hirsistä ainakin osa olisi ollut Avellanin Kaivopuistosta aikoinaan Majalammelle siirrättämästä rakennuksesta. Sieltä hirret tuotiin Luukin päärakennusta varten. Skogby (Luuk-Nybacka) oli Avellanin omistuksessa 1920-luvun loppupuolelle saakka ja sen jälkeen G. Saurelnilla ja paroni J. Ramsaylla. Vuonna 1939 Ramsay myi tilan Helsingin Diakonissalaitokselle (Rinnekoti). Avellanin aikana tilalle rakennettiin metsänvartijan asunto, jota alettiin kutsua Rinnekodin aikana ”päämajaksi”.

Takkulan kylä

Takkulan kylässä oli vuonna 1540 kaksi taloa, jotka Olof Arvidsson yhdisti yhdeksi tilaksi 1500-luvun loppupuolella.

Suuren hopeaveron vuonna 1571 hänen omistamansa tila oli Espoon vauraimpia. Talossa oli 2 hevosta, 11 lehmää, 6 lammasta ja 2 sikaa. Tila joutui rappiolle ja autioitui 1600-luvun alussa. Tila oli 1600-luvulla ajoittain amiraliteettitila, ajoittain läänitettynä Jürgen von Bonhardin perillisille. Vuonna 1682 se oli merkitty yksinäistilaksi ja liitetty ruotujakoon. Tämän jälkeen se oli sotamiestila ja vuodesta 1695 Snettansin Östergårdin ratsutilan aputila. Vuonna 1837 tila jaettiin Ali- ja Yli-Takkulaksi. Edellisen (Ali-Takkula) pinta-ala oli 263 Ha, josta viljeltyä 20 ha ja jälkimmäisen 287 ha, josta viljeltyä 22 ha.

Ali-Takkula on ollut tällä vuosisadalla A. Finerin, V. Vähäkallion ja vuodesta 1932 lähtien Lehtisen suvun hallussa. Tilan omistajaksi tuli vuonna 1950 Irja Lehtinen-Harnala. Tilan päärakennus on todennäköisesti 1700-luvun loppupuolelta. Nykyisen asunsa se sai Väinö Vähäkallion piirustusten mukaisesti vuonna 1910.

Yli-Takkulan omisti vuosisadan alkupuolella K. Kohl, K. Avellan, G. Sauren ja O. Soini. Vuodesta 1943 lähtien tila on ollut Airi Pätiälän omistuksessa (Huom. kirjoitettu 1984). Tilan päärakennus on luultavasti 1700-1800-lukujen vaihteesta.

Velskolan kylä

Velskolan kylässä oli 1540 kolme taloa, joista kaksi pienempää liitettiin yhteen luultavasti jo 1550-luvulla. Tiloista alettiin käyttää nimiä Västergård (Länsitalo) ja Östergård (Itätalo).

Västergård oli 1640-luvulla amiraliteettitalo ja vuonna 1646 se joutui ruotujaon alaiseksi. Tila oli 1700-luvulla siuntiolaisen Pölansin ratsutilan aputila ja maaluonnoltaan kruunutila.

Östergårdin tila koki 1600-luvulla nousun ja laskun kausia. Se joutui ruotujaon alaiseksi. Tila oli verotila ja 1600-luvun lopulla siitä tuli Kirkkonummen Estbyn Nikun aputila.

Västergårdin (Övergård) verotilaan liitettiin 1850-luvulla Östergårdin (Jakobs) vertotila. Tilat ovat olleet sekä säätyläisten että talonpoikien omistuksessa. Vuonna 1899 tila siirtyi apteekkari John Juseliuksen omistukseen. Vuosina 1921-38 tila oli Juseliuksen perillisten omistuksessa. Tilan pinta-ala oli vuonna 1929 925 ha, josta metsämaata 827 ha. Järviä alueella oli peräti 13. Vuonna 1938 tila jaettiin niin, että Juseliuksen sisarenpoika Karl Nordgren sai kantatilan (287 ha) ja muut perilliset loput. Norgrenin perilliset myivät tilan Espoon seurakunnille vuonna 1980. Tilan muu osa on säilynyt pienempinä kokonaisuuksina edelleen Juseliuksen suvun omistuksessa (Huom 1984). Vuonna 1900 torppia oli neljä. Kartanon asuntoihin kuului talo nimeltä Viitatalo. Lähes kaikki kartanon rakennukset on rakennettu arkkitehti Jarl Eklundin tekemien piirustusten mukaan 1930-luvulla.

Selityksiä:
amiraliteettitalo = tilan verot menivät meripuolustukseen
ruotujaon alainen = varusti yhden tai useamman miehen sotaan

Lähde: Pohjois-Espoon ja alueyhdistyksen historiaa, kirjoittanut Pirkko Sillanpää-Storsjö 1984